Liiketoimintajohtajan blogi: Polttokennoteknologian aika on nyt tai ei koskaan

Polttokennoteknologiasta on puhuttu jo useita kymmeniä vuosia niin Suomessa kuin muualla maailmalla. Kehitystä on tapahtunut, mutta räjähdysmäinen kasvu antaa edelleen odottaa itseään. Mikä kasvua oikein jarruttaa – näkevätkö kehittäjät polttokennoteknologian uppoavana laivana vai eikö siihen olla vielä valmiita?

Sähköllä toimivat koneet sekä laitteet ovat nykyään arkipäivää. Keskustelua ja tutkimuksia niiden hyvistä sekä huonoista puolista riittää useissa eri medioissa. Sitä ei tosin voida kiistää, etteikö niille löytyisi paikkaa tästä maailmasta – sillä kyllä löytyy! Sen sijaan polttokennokoneet ovat jääneet vähemmälle huomiolle, mutta ainakin raskasta kalustoa läheltä seuranneena, kyseisille laitteille riittäisi ottajia. Kokonaisuus olisi vain saatava iskuun. 

Suurimman haasteen edessä ollaan vedyn tuotannon sekä jakelun ja näiden kustannusten kanssa. Kylmä fakta on, että vetyä ei sellaisenaan maailmasta löydy, vaan se pitää valmistaa esimerkiksi hajottamalla vettä, josta syntyy vetyä ja happea. Ilman energiaa sitä ei pysty tuottamaan, vaan tarvitsemme jonkun energianlähteen kyseisen prosessin toteuttamiseen. 

On erilaisia menetelmiä, joilla vetyä voidaan tuottaa. Näitä ovat muun muassa biopolttoaineet, kivihiili, öljy, ydinvoima sekä tuuli- ja aurinkoenergia. Voisiko myös suurten tehtaiden sivutuotteena tulevista päästöistä valmistaa vetyä tai ainakin muuttaa ne energianlähteeksi, jolla itse ainetta valmistetaan? Henkilökohtaisesti uskon, että varmasti voi. Ensin prosessia täytyy kuitenkin kehittää, siihen tulee investoida ja viedä lopulta toteutukseen.

Itse polttoaineena vety on puhdas, joten sen muodossa päästöjä ei synny. Täytyy kuitenkin muistaa, että sen päästöihin vaikuttaa millä energialähteellä se valmistetaan, miten se kuljetetaan sekä varastoidaan. Täysin hiilineutraaliksi polttoaineeksi vety saadaan siis ainoastaan uusiutuvilla energialähteillä tuotetulla sähköllä.

Isossa kuvassa koko polttokennoautoilua tai -koneita tuskin koskaan saadaan täysin päästöttömäksi, sillä puskurivastastoksi tarvitaan vähintään pieni akku, jolloin sen valmistuksessa syntyy väkisinkin päästöjä. Mutta mitä suuremmiksi materiaalinkäsittelykoneet kasvavat, ja kun työsykli alkaa lähestyä vuorokauden ympäri käynnissä olevaa toimintaa, ovat vedyn edut suunnattomat.

Lisäksi tankkausasemat ovat suhteellisen helppoja asentaa ja niille tarvittava tila löytyy usein niin teollisuuskiinteistöjen pihoilta kuin satama-alueilta. Toki ne voivat sijaita myös teollisuusalueilla, jolloin “tankille” körötellään normaaliin tapaan. Vedyn tankkaus itsessään on nopea toimenpide, joka ei häviä juurikaan polttomoottorikoneen muutaman minuutin tankkaustehokkuudelle.

Raskaiden taakkojen parissa toimivat sekä suuren määrän energiaa tai polttoainetta tarvitsevat koneet, ovat juuri niitä kohteita, joihin polttokennokoneet sopivat kuin nenä päähän. Eikä siitäkään ole haittaa, että koneet ovat tehokkuuden lisäksi hiljaisia, joka palvelee varmasti niin ympäristöä kuin koneen kuljettajaakin.

Mutta kuten tiedämme, ei ole helppoa alkaa vain tekemään ja varastoimaan vetyä sekä kehittää vetyä polttoaineena käyttävää konetta. Koneiden valmistajat ovat kuitenkin koko ajan kehityksen aallonharjalla, joten siitä aluevaltauksen eteneminen ei jää kiinni. Jo nyt edustamiemme merkkien, kuten Terbergin ja Hysterin, raskaiden koneiden konsepteissa löytynee erilaisia malleja, joita testataan eri puolilla maailmaa. Sarjatuotantoon näitä odotetaan saapuvaksi pian.

On kuitenkin useita muuttujia, jotka huopaavat vastaan: vedyn puute ja varastointi sekä aina keskusteluun nousevat korkeat kustannukset. Valitettava tosiasia on, että monet koneiden demoamiset asiakkaan toimintaympäristössä ovat jääneet ajamatta, koska vedyn tankkaus mahdollisuutta ei ole ollut.

Vedyn saatavuus ja infra ovat vielä pitkällä takamatkalla, mutta onneksi vedyn valmistuksen kustannukset tulevat todennäköisesti tippumaan radikaalisti tulevaisuudessa, kun tuotantokapasiteetti nousee. Tosin korkealle hiipivä sähkön hinta ei anna auttavaa kättä kustannuksiin ainakaan tällä hetkellä – eli tulevaisuutta on esimerkiksi tällaisten muuttujien takia todella vaikea ennustaa.

Nyt päättäjiltä vaaditaan kuitenkin rohkeutta ja tahtoa asioiden läpiviemiseen. Ei riitä, että kerrotaan kauniita asioita päästöttömistä ratkaisuista sekä lobataan ihmisiä ja yrityksiä investoimaan kalustoon, jolla käytännössä kaikissa ympäristöissä ei voida vielä toimia. Olisiko Suomessa riittävästi poliittista edistyksellisyyttä kehittää vetytaloutta? Mieluummin heti, eikä kymmenen vuoden kuluttua.